perjantai 23. elokuuta 2013

Russelileiri -13

Mami alkoi jo vuosi sitten tohkaamaan russelileiristä. Höpisi siitä mulle ja tolle Veli-pojalle. Ajattelin, ettei se saa koskaan moista leiriä aikaiseksi... mutta kuinkas kävikään. Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna meillä oli mökillä Russelileiri.
Leirille osallistui itseoikeutetusti minä, Alli, HOO, HOOn papi Fredi, Fredin avopuoliso Pirre, HOOn sisko Siri ja  kuokkavieraana oli Tyyne 6kk. Joka itseasiassa HOOn ja Sirin serkkulikka. Russelileiri taisikin muuttua sukutapaamiseksi.

Koko jengi kerjuulla.

Mä, raportoija.

Siri, jengin kingi.

HOO, nuori komistus

Tyyne, eloisa nuorineiti

Fredi, uimamaisteri

Pirre, katoamistempun tekijä.

Olikin aikamoinen viikonloppu ralleineen, rähinöineen sekä katoamistemppuineen. Mä oon vähän sellainen "sivusta seuraava" ja poika taasen säästeli jalkaansa suurimmilta riehumisilta. Siri ja Tyyne löysivät aika nopeaan yhteisen sävelen ja ne painivat melkein koko ajan.

Tyyne spurttaa käpälämäkeen.

Baywatchit.

Varsin Houdinimaisen katoamistempun teki tosiaan Pirre. Pulujen metsästyskausi alkoi lauantaiaamuna ja Pirre olikin vähän levoton. No, eipä mitään.. iltasella pauke pikkaisen yltyi ja niinpä Pirre hävisi. Nopeasti kasasimme kaikista kynnelle kykenevistä russeleista etsintäpartion kadonneen etsintään. Me haukuttiin ja mami vihelteli ja huuteli. Kadonnutta lammasta ei kuulu, ei näy. Sisätilatkin etsittiin... Mietittiin minne tuollainen paukkuarka russakka voisi kadota?? Onneksi Pirren mami oli sittenkin neuvokas ja meni katsomaan toisen kerran sänkynsä alta ja räsymattorullan takaa. Sieltähän sitten kadonnut löytyi, hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Voi sitä iloa ja riemua. Löytymisen kunniaksi me savustettiin kirjolohi.


Fredi päätti lähteä Kiinaan järven kautta.

Fredi ja Tyyne.

Leiri meni tosi mutkattomasti, ilman suuri rähinöitä. Sunnuntaina isä ja poika alkoivat tuijottaa toisiaan hieman liikaa ja HOO joutui jäähylle sisätiloihin. Kun vieraat lähtivät, me jäätiin vielä viettämään aurinkoista sunnuntaipäivää ja iltasella palattiin mekin kotiin. Mitenkä se sanonta meneekään.. "Väsynyt russeli, onnellinen russeli."

Väsy-Alli.


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Sankarikoirat

Pitääkin heti ensiksi kertoa meidän eilisestä urotyöstä.

Mami luki eilen paikallislehdestä, että tästä meidän hoodeilta on kadonnut kissa 2.8. Mietittiin HOOn kanssa, että jos sellainen kattiainen nähdään, niin ilmoitetaan kyllä heti.. niinkuin oravista, fasaaneista, roska-autosta, postipojasta yms. Kello alkoi olla iltakymmenen, kun katselin omenapuuta oravien toivossa. Niin meidän pihalla oli SE kissa!! Huusin HOOn haukkumisapuun ja me huudettiin ja ulvottiin mamille, että TÄÄLLÄ SE KISSA ON!! ON, ON ON!! Ekaksi ei tolvana ymmärtänyt mitään.. Komensi vaan nojatuolista.. "KISSSAAAAAAA!!! EI ORAVAAA!! KISSSAAAAAA!!", me huudettiin.. Pakkohan sen oli sitten tulla katsomaan. Pitkäkarvainen, mustavalkoinen, valjaat ja kaikki. Sitten se otti puhelimen käteen ja soitti ilmoituksen numeroon ja lähti ulos kissittelemään. Me kuitenkin jäätiin vielä ikkunaan varmistamaan, jos mami vaikka hukkaa kissan. "Kissa puun alla, pensaikossa, varaston alla...", me ohjattiin mamia. Eipä aikaakaan, kun pihalle ilmestyi mies ja nappasi kissin pensaasta kainaloonsa. Sai samalla pienen naamun käsivarteensa. Onneksi ei ollu mun nenä. Mami tuli sisälle ja sanoi miehen tulevan vielä käymään. Ootettiin siinä sitten kotvanen ja tulihan se takaisin. Oltiin HOOn kanssa vastassa, koska meidän ansiota koko kissin löytyminen oli. Mami ei ois takamustaan nojatuolista nostanu koko ehtoona ilman meitä. Sitten se esitteli meidät miehelle ja saatiin me löytöpalkkiokin. Saadaan seuraava ruokasatsi tilattua ilmatteeksi netistä. Turha mamin on enää tulla sanomaan, ettei me tehtäisi ruokamme eteen mitään.. Nytkin tienattiin haukkumisella ruuat. Ja ollaan sankarikoiria!!

Mutta mitäs pikkuisille kuuluu uusissa kodeissa??

PikkuVeli matkasi kesäkotiinsa Ruissaloon Ceben ja mamin mamin luokse. Cebe rakastaa uutta ystäväänsä ja kanniskelee sitä ympäri pihaa, iltaisin se menee nukkumaan pikkuVelin kainaloon.

PikkuKenguru muutti Espooseen Nasen, Bonon ja Kipan perheeseen. Se rakastaa nukkua yönsä pipossa ja pitää eväitä omassa pikku pussissaan.

Kengu harrastaa jumppapallolla pomppimista. (Kiitos kuvista Kipan paja)

Toinen pikkuMuumi jäi asustelemaan sijoitussopimuksella Parkanoon. 
Mikäs neitokaisen on ollessa...

Perheeseen kuuluu muitakin karvaisia: 2xpupu ja 2xlandseer-merkkisiä koiria.

Naapurissa asuu Isomuumi. HOO ei tätä kyllä tunnusta omakseen.

Hellyyttä pikkuMuumi saa perheen lapsilta yllin kyllin. (Kiitos kuvista perhe Mäensivu)

Neljäs pentusista, pikkuMuumi sekin, muutti Raisioon Muumitaloon, 
mutta meistä tuntuu, että se onkin Parson-talo. Pienen haistelun ja tutustumisen jälkeen se otettiin ongelmitta osaksi uutta laumaa ja tassunkäänteessä se sai itselleen kuusi uutta vilkasta sisarusta. Piimä ja penturuoka maistuu, samoin uni

Kiitos kuvista Elina ja Marko + kennel Scream Crackersin porukka.